Arviot
Reviews

Jonas and I - These Days

Keskisuomalainen - 4/5
Arvio: Täysin valmis

Vasta pari vuotta aktiivisesti toiminut kuopiolainen Jonas and I iskee kehiin yhden parhaista kotimaisista debyyttialbumeista todella pitkään aikaan. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole duo, vaan viisihenkinen bändi, joka liikkuu jossain popin, kantrin ja folkin välimaastossa. These Days sisältää kymmenen vahvaa sävellystä, joiden voisi kuvitella kelpaavan jopa radioiden soittolistoille. Pop-fanien ei kannata säikähtää kantri- ja folk-vaikutteita, sillä pääosassa ovat tarttuvat melodiat ja pirteä soittamisen riemu, johon sekoittuu paikoitellen mukavan haikeaa melankoliaa.

Bändi on itse vastuussa levyn tuotannosta ja miksauksesta. Pikkulevy-yhtiö Humu Recordsin kautta julkaistava levy ei häviä soundeissaan lainkaan suuremmalla budjetilla tehdyille tuotoksille. Rujomman kantrin ystäville albumin äänimaailma saattaa olla jopa turhan sliipattu, mutta idea onkin tunnelmoida eikä mekastaa. Yksi orkesterin vahvuuksista on stemmalaulut, joita kuullaan runsaasti.

Kielioppivirhe heti intron jälkeisen biisin ensimmäisessä lauseessa särähtää korvaan, mutta muuten englanninkieliset lyriikat toimivat. These Days on täysin valmis paketti, jolle toivoisi suurempaakin suosiota.

Aki Lehti

Uljas
Tässä kesän soundtrack, olkaa hyvät

Jonas and I sopii alkavaan kesään täydellisesti. Seitinohuen kaihoisan verhon läpi kuultava iloinen pop kestää keveydestään huolimatta kuuntelua kerta toisensa jälkeen. Bändin 20. toukokuuta julkaistu debyytti These Days on trendikäs folk-henkinen tuotos, joka samalla laajentaa Humu Recordsin tähän saakka huomattavasti repaleisempaa ja rosoisempaa profiilia. Esimerkiksi Alarm Clockin voisi välittömästi kuvitella soimaan jonkin hotelspistecomin mainokseen. Se on vetävä, vaivaton ja erittäin laadukas tunnelmapala.

Levyn tunnelmien skaala on laaja sekä ajallisesti että maantieteellisesti. Välillä ollaan 60-luvulla, välillä hyvinkin tiukasti tässä ajassa ja samalla reissaillaan ties missäpäin maailmaa. Rakkaus on luonnollisesti keskeinen aihe.

Keveys ei tämän levyn tapauksessa tarkoita ohuutta eikä pinnallisuutta. Esimerkiksi Crossroadsiin torvet tuovat syvyyttä ja yllättävää kiinnostavuutta. Tempoltaan rauhallinen Same Old Lane vääntää bändin country- ja folk -vaikutteita suorastaan rautalangasta, ja onnistuu. Levyn tuotanto vakuuttaa ammattitaidollaan. Kulmat on asianmukaisesti hiottu pyöreiksi ja pinta on pehmeä ja lämpöinen. Roope Hakkaraisen ja Jonas Ursinin kaihoisat, pehmeät lauluäänet täydentävät tunnemaiseman.

On vaikea sanoa kestääkö Jonas and I:n debyytti aikaa, vaikka onkin esikoiseksi erittäin kypsä. Ainakin tälle aikaisin ja yllättäen alkaneelle kesälle se tarjoaa erinomaisen ääniraidan.

Pasi Huttunen

JesterProg (fr) - 4/5
Jonas and I est un tout jeune groupe finlandais (Kuopio). Oui je sais: encore la Finlande ! Ben, j'y peux rien s'il s'y passe un tas de (bonnes) choses musicalement parlant, et variées. Parce qu'ici on ne va pas parler de prog ni de metal, les 2 grandes spécialités du pays, mais de folk. Un folk plaisant, doux, léger, harmonieux. Printanier. Difficile de croire que ce "These Days", qui sort aujourd'hui même, est le premier album de Jonas et sa bande, tant il est cohérent, varié, maîtrisé et pour tout dire sans faux-pas. Les musiciens parviennent parfaitement à retranscrire dans leurs chansons leur jeunesse, leur fraîcheur, leur penchant pour la liberté et les grands espaces. Ils expliquent dans leur bio que certains titres ont été écrits pendant qu'ils voyageaient autour du monde, et on les croit volontiers parce que ça s'entend !

L'écoute est un réel plaisir, et vous file une sensation de bien-être qu'on rencontre rarement (surtout pour ceux d'entre nous habitués à écouter du metal-prog, du post-rock ou du hard...). "What You Do" ou "Alarm Clock" sont furieusement mélodieux et onctueux, "Liz" est délicate et entraînante, "These Days" vous fait respirer l'air des grands espaces à plein poumons, quand le splendide "Awake or Dreaming" vous invite à admirer un magnifique coucher de soleil.

Jonas and I fait partie de ces artistes qui proposent un folk "consistant", qui sort de l'ordinaire tout en ne révolutionnant pas le genre, soyons honnête. A l'instar d'un King Charles (lire chronique du "Gamble for a Rose"), d'une Jaylis (chronique "My Lonely Shadow") ou d'un Auguste (chronique "La Tristesse des Autoroutes"), on s'éloigne ici de ceux qui suivent les routes toute tracées ou qui perdent leur spontanéité originelle (cf. le décevant "Cleopatra" des Lumineers).

Printanier. Pas parce qu'on court derrière les papillons à moitié à poil dans les champs de coquelicots, mais parce qu'on retrouve les rayons de soleil, la lumière et la brise légère qu'on attendait avec impatience tout au long de l'hiver. Un brin de fraîcheur, un vrai. Un folk bio, 100% naturel. On en redemande !

Desibeli - 4/5
On olemassa kaukainen niitty, vai liekö se jo osin preeriaa, pustaa tai pampaa, jossa folk, pop ja country yhdistyvät yhdeksi ja samaksi kumpuilevan popahtavaksi maastoksi. Noilla leppoisilla lakeuksilla on laiduntanut vuosien saatossa yksi jos toinenkin artisti sekä yhtye, mutta en ole pitkään aikaan tavannut niin ilahduttavaa ja musiikillaan virvoittavaa ryhmää kuin Jonas and I. Hyvä musiikki on aina hyvää musiikkia, kuten tavataan sanoa, mutta todellinen yllätys tämän bändin kohdalla on se, että Jonas and I on täysin kotimainen kokoonpano.

Roope Hakkaraisen (laulu, kitara) ja Jonas Ursinin (koskettimet, kitara, laulu) ympärille muodostunut yhtye soittaa rennon rullaavalla tavalla, joka korostaa biisien suoria linjoja ja välitöntä tunnelmaa. What You Do helkkyy kuin liverpoolilaisen viisasten kiven löytänyt uus-folk ryhmä soittaisi Dire Straitsin hittiä, kun taas ensisinkkuna tarjottu Alarm Clock uhkuu sitä kaiken voittavaa hyväntuulisuutta, joka teki The Housemartinsin musiikista niin vastustamatonta. Sydämestä kumpuava lämpö, kiireetön leppoisuus, lohduttavan sylin tavoin ympärille kietoutuvat tunnelmat – siinä muutamia aseita, joilla Jona and I valloittaa kuulijansa.

Albumin teemaksi tekijät nimeävät liikkeen, matkan kulkiessa planeettaamme laidalta toiselle. Näin Crossroadsin latinalaiset osat voivat nivoutua Lizin täydellisiin Aasian paratiisirantoihin ja These Daysin afrikkalaiseen poljentoon ilman sen kummempia ongelmia. Näistä kaikista paikoista ja palasista Jonas and I on työstänyt jotain itsensä näköistä, iättömän kuuloista ja mukaansa vievää. On aina kulloisestakin raidasta kiinni, viistääkö lopputulos lähempää popin tai folkin piirejä, mutta tärkeintä on että jokainen biisi tuntuu olevan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Levyn jälkimmäisellä puoliskolla lievä toisto syö parhainta terää ja tipauttaa viidennen tähden kyydistä, mutta ongelmat ovat lopulta erittäin vähäisiä.

Mika Roth

Soundi - 4/5


Soundscape Magazine (uk) - 8/10
Although my musical tastes generally lean more towards the extreme end of the metal spectrum, I do have a massive soft spot for folk music and Jonas And I is a band whose music almost immediately caught my interest after hitting the play button. Their debut album These Days is a light and airy feel-good album that is an easy and accessible listen that you’ll keep wanting to return to, featuring some absolutely stunning instrumentation and emotive vocals from start to finish.

There’s plenty of great tracks on the album and one of the strongest songs is These Days, which also serves as the title track. It has a great pace to it, with the keyboard line in the latter half of the song really adding another edge to the piece and giving it a feel-good vibe. Another great track is the slower number Awake Or Dreaming, which sees a really emotive vocal performance coupled with some powerful and big-sounding instrumentation.

As a whole, These Days is a stunning listen but can arguably be described as somewhat of a ‘safe’ piece. There’s no shame in this as this is only their debut album, but on the other hand it would also be nice to see the band go out of the lines and take a few different approaches for their next album. However, this is a great starting point for Jonas And I, with plenty of interesting and engaging songs on the album, and it will be interesting to see where they go from here.

Natalie Humphries

Sound And Beyond (ee)
Jonas and I is a folk/pop/indie band from Kuopio, Finland. Since I’m not very familiar with the genre, I can’t help to first think about Mumford and Sons when listening to Jonas and I. But that relation fades away quickly. While the overall sound that is present in folk-indie music is the same, I learned that Jonas and I add their own touch to the music. Also, maybe it’s just me, but I don’t hear a lot of this kind of music coming from Finland, so this band is an interesting find.

Songs from Jonas and I’s debut album These Days sound dreamy and nostalgic. They have different storylines and moods. “What You Do”, “Alarm Clock” and also “These Days” stick out the most to me from this album. These are catchy, festive and positive songs. Another one, “Crossroads”, with mostly calm melody, and reflective lyrics. In the beginning of May, the video for this single was released. It’s a collage from the cine film material of the legendary voyage across Atlantic made by Seppo Muraja and Arto Kulmala back in 1970. It shows everyday activities on the boat, but also some stormy moments, and it somehow goes wonderfully with the song.

Jonas and I is not only folk music, they let themselves to naturally explore other styles, like mentioned above. But I would say that “Same Old Lane” and “Awake or Dreaming” are a bit too far from the main central tone of folk-indie that other songs from this album carry.

The overall melody of These days is joyful and perfect for this spring-summer weather and feeling. After listening to this album you will probably be humming along to their songs

Kaisa Laurimaa

Rajatapauksia
Onni on postilaatikosta löytyvä äänilevy. Tällä kertaa sieltä löytyi Jonas and I -nimisen orkesterin cd These days. Humu Recordsin edellinen julkaisu, eli The Country Darkin Hypnic jerk, oli irstasta ja räävitöntä rock’n’rollia. Humun parin viikon kuluttua julkaistava Jonas and I -yhtyeen debyyttialbumi on kaikkea muuta kuin irstasta ja räävitöntä. These days on kaunista kantrin, folkin ja popin fuusiota. Country folkia, muttei raa’an, väkivaltaisen ja rujon country bluesin tapaan, vaan urbaania kantria kuulaasti ja kauniisti tunnelmoiden, iloisella latotanssihumpalla ryyditettynä.

Jonas and I on kuin poikien First Aid Kit.

These days -albumin intro tuo etäisesti mieleen Daniel Lanoisin tuotannot; Opening antaa odottaa modernimpaa mitä levyllä loppujen lopuksi kuullaan. Heti What you dolla meno äityy reippaaksi, meneväksi kantripoljennoksi. Tavallaan se on hyvä, tavallaan olisi ollut jännittävää kuulla oikeasti modernia folkia.

Reippaasta ja iloisesta meiningistä huolimatta biiseissä on riittävästi melankoliaa. Se on hyvä, sillä kaltaiseni masentuvaisuuteen taipuvaisen synkän jurnuttajan on vaikeaa hyväksyä liian elämäniloista musiikkia. Alarm clock on malliesimerkki siitä, kuinka laiseni murehtija saadaan parilla mollisoinnulla nyökytelemään iloisenkin biisin tahtiin.

Going home ja Crossroads ovat nostalgisen surumielisiä ja herkkiä lauluja, Liz vauhdikasta kantritanssia. Hitaan bluesisti käynnistyvä Same old lane kasvaa levyn rokeimmaksi ja isosoundisimmaksi teokseksi. Tämäkin tyyli onnistuu bändiltä mainiosti. Nimibiisissä on pientä irkkuvivahdetta ja Goodbye päättää levyn kansanlaulunomaisesti. Folkisti, siis.

Vertailu First Aid Kitiin saattaa asianosaisia ärsyttää, mutta etenkin Awake and dreamingilla yhtäläisyys on ilmiselvää. Jonas and I on samalla tavalla kohottavaa ja parantavaa musiikkia kuin First Aid Kit. Klara ja Johanna Söderbergiä on miellyttävämpi katsoa, mutta kuuntelukokemuksena Jonas and I pärjää Ruotsin nuorille naisille mainiosti.

Paitsi hienoja, kauniita biisejä, on These days täynnä myös kaunista laulua. Lähin vertailukohta laulullisesti on lähiaikojen kotimaisista julkaisuista Etelä-Karjalan ylpeys George Cloudy. Ja jälleen joudun eli pääsen sanomaan, että tässä on taas sellainen debyyttilevy, jolla orkesteri osoittaa olevansa kerralla valmis. Ei haparointia, ei hakemista, ei suunnanetsimistä. Valmis paketti maailmalle heti kättelyssä.

Näin on hyvä, silti hieman ikävöin menneitä aikoja. Jos ajattelee minkälaiset harppaukset vaikka The Beatles, Eppu Normaali ja Bob Dylan tekivät neljän-viiden vuoden sisällä ensimmäisistä levytyksistään. Sellainen kehitys on nykyisin mahdotonta. Bändit ovat huipputasolla ensimmäisellä levyllään. Kasva ja kehity siinä sitten.

Vaan ennen oli ennen ja nyt on nyt, ajat ovat a-muuttuneet. Ja on älytöntä urputtaa siitä, että orkesterin ensimmäinen albumi on hyvin tehty. Jo tähän on tottunut ja kannen valokuvien perusteella Jonas and I ei ihan pikkupoikien bändi ole. Kuten vaikka The Beatles ja Eppu Normaali levytysuransa alussa olivat. Aikuiset tekevät aikuisten musiikkia, ei niillä ole aikaa hölmöilyyn ja säätöön. Jonas and I on taidoistaan ja valmiudestaan huolimatta tuoretta ja elävää musiikkia, jonka parissa on helppo bailata, kaivata, murehtia tai ihan vain nauttia kuulemastaan.

Mika Kähkönen

Sylvi - 3/5
Aurinkoa ja siirappisoppaa.

Folkiin ja countryyn kallellaan oleva suomalainen popbändi Jonas and I julkaisee tänään debyyttialbuminsa These Days. Albumi sisältää kymmenen ilovireistä poppiskappaletta.

Bändin laulaja-kitaristi Roope Hakkaraisen ääni on samettinen. Englantikin soljuu suusta sujuvasti. Myös muun bändin soitanta solisee kuin puro. Biisikattaus on tasaisen varmaa ja levy tuotettu niin pitkälle ja viimeistä piirtoaan myöten, että alan hamuamaan säröjä. Niitä ei tältä levyltä löydy.

Näinä tuomiopäivän aikoina kaikki ekstrailoisuus on suotavaa. Jos kuitenkin on perusluonteeltaan synkeydestä energiaa imevä sytkyttelijä, voi tämän levyn anti kaikessa positiivisuudessaan olla liikaa. Bändi kertoo albuminsa teemaksi liikkeen. Minut tämä kokonaisuus lennättää hivenen liian lähelle aurinkoa. Välitön auringonpistos.

Uskon, että nuoremman, vähemmän kyynistyneen kuulijakunnan korvia tämä levy saattaa kaikessa suloisuudessaan ihanasti kutkutella. Näen sieluni silmin siististi käyttäytyvät ja trendikkäästi pukeutuvat nuoret käsi kädessä hymisemässä kappaleita auringonlaskun aikaan. Kaunistahan se.

Mika Roth

KIRSI KISSMYASSINGER