Arviot
Reviews

Detour 33 - Tamed by Fear- Album

The Wilhelmsens (NOR)
Suomeksi (in Finnish)

Detour 33: Tamed By Fear (Humu Records)

Näin Lahden kisojen aikaan on hyvä hetki tarkastella tuhansien järvien maan taidetta ja tarkoitukseen sopii Detour 33:n tänään julkaistu debyyttialbumi Tamed by Fear. Viimeiset 6-7 viikkoa tämä 23 minuuttia pitkä albumi on ollut iso osa musiikillista maisemaani, sillä Suomesta ja Kuopiosta tuleva bändi teki minuun vaikutuksen ensimmäisestä sekunnista lähtien.

Yhtyeessä on kolme kitaristia; Markus Väisänen, Juuso Kolho ja Jarkka Rissanen sekä rumpali Janne Mathlin. Sikäli kun tiedän, he kaikki ovat soittaneet useissa suomalaissa bändeissä ja ovat arvostettuja muusikoita kotimaassaan. Huhu kertoo, että joukkoon mahtuu jopa muusikkolegenda. Valitettavasti en ole kovin hyvin perehtynyt suomalaiseen musiikkiin tai sen perinteeseen (totta kai tiedän suomalaisen tangon), mutta on sanottava, että Detour 33:n jälkeen mielenkiintoni heräsi.

Edellä mainittua musiikkimaisemaa on helpoin kuvata vanhana cowboy-elokuvana, josta löytyy aavikko, kaktukset ja väsyneet tuulenpieksämät lännen kylät ränsistyneine puutaloineen. Hylätty hautaustoimisto, yksinäisen miehen arpiset kasvot ja saluuna, jonka piano on ammuttu säpäleiksi sekä baarimikko joka on samanlaisessa jurrissa kuin asiakkaat. Jos vertaa näitä kuvia Suomen luontoon – loputtomiin metsiin, lukemattomiin vesistöihin ja kauniisiin järviin alatte ymmärtää skenaarion, joka sopii tähän suomalaiseen Americanaan täydellisesti.

Elokuvamaiset ajatukset ovat ilmeisiä pitkälti sen takia, että täällä Skandinaviassa jaluultavasti muuallakin läntisessä maailmassa, olemme saaneet sieluihimme herrojen Morriconen, Leonen ja muiden spagettimiesten kautta mieltymyksen yksinäisiin ratsastajiin, mahdottomaan rakkauteen ja vaikuttaviin maisemiin.

Mutta albumilta löytyy todella paljon muutakin kuin elokuvallisuus, suuret maisemakuvat ja americanan perinne. Kyseessä on instrumentaalilevy, jossa kitaroiden väliset jännitteet ovat keskiössä. Sydäntä särkevät soundit leijuvat ilmassa vielä pitkään sen jälkeen kuin viskipullo on tyhjä ja ympäristö on asettunut muuten uomiinsa. Rakkauden kitaraan ja siihen ettei ilman sitä voi elää kuulee selvästi. Kappaleiden eteneminen on yhtä tärkeää kuin staattinen hiljaisuus, joka jättää taianomaisen tilan seuraavalle yksinäiselle sävelelle. Olet taas paikassa, jossa tunnet olleesi ennenkin. Näin kuulijan omaan ympäristöön maalataan voimakas tunnelma, joka tulee esiin hienosti pitkin albumia. Metsän laulu on kuin Väisäsen kitara ja ilma värisee kuin Mathlinin symbaalit.

Jokainen albumin seitsemästä kappaleesta sopii yhteen kuin muna ja pekoni, tequila ja sitruuna tai olut ja sauna. Kun kuuntelen tämän verrattain lyhyen albumin, kaipaan aina takaisin alkuun ja jokaisella soittokerralla nämä seitsemän sävellystä tarjoavat uusia sävyjä sekä vaihtuvia tunnelmia ja tunteita. Saatan havahtua hetkeen, jossa Ry Cooder vilahtaa ohi kitaralaukkuineen ja John MacLaughin kulkee vastakkaiseen suuntaan. Tuntuu, että minun täytyy vierailla joskus kesäisessä Suomessa.

Toivon ettei Tamed by Fear jää Detour 33:n ainoaksi julkaisuksi, sillä tahdon enemmän. Paljon enemmän. Albumin sielukkaat sävellykset, sopivat yhteen aivan kuin Sergion maalaukset ja kaikki venyvät ja värisevät kielet kuin Romeo ja Julia. Kitara oikeissa käsissä voi tuoda esiin sellaisia tunnelmia, että on helppo suositella albumia hankittavaksi. Rakastan tätä levyä ja kaikkea siihen liittyvää.

En epäröi hetkeäkään kutsua albumia mestariteokseksi.

Alkuperäinen norjaksi

Ole Morten Wilhelmsen

Desibeli.net 10.3.2017
Detour 33: Tamed By Fear

Tässäpä mielenkiintoinen ja hieman erilainen kiekko, eli vajaan 24 minuutin mittainen annos instrumentaalimusiikkia, jossa tarina alkaa ”kolmen kitaristin risteyksestä”. On tunnustettava, että Detour 33 pääsi yllättämään, kun laitoin levyn ensi kertaa soimaan. Ja yllätys oli ehdottomasti positiivinen. Vaikka en löydä biiseistä saatteessa mainostettuja film noirin vivahteita, ovat kaiho ja tummat sävyt selvästi läsnä. Instrumentaalimusiikista puhuttaessa sanan ”elokuvallinen” käyttö on melko halpa temppu, mutta tämän EP:n tapauksessa se tuntuu silti oikealta.

Katsotaanpas. Katraan energisempää laitaa edustava Sleeping With .44 nostaa lavealla soundillaan ja viipyilevillä piirroilla mieleen jonkin roadmovien, jossa loputtomat pohjoiset metsät viuhuvat lasien takana ohi. Oltaisiinko jopa hitchcocklaisen neo-noirin parissa? Ja tästä vain pari askelta kaupunkiin päin löytyy Back Home, jonka alkuperä voisi hyvinkin löytyä uudemman Kaurismäki -elokuvan suunnalta. Tiedättehän, sellaisen jossa tehdään matkaa pääsemättä oikeastaan mihinkään – ja se on koko jutun juju. Ja entä se kotoinen koivuun nojailu yöttömässä yössä? Ei hätää, Royal Sorrow hoitaa kyllä tuon puolen hiljaisella tenhollaan.

Kitara on soittimena yksi herkimmistä, kun soittaja sille päälle sattuu, ja Tamed by Fear on pullollaan hiljaisia, ja pysäyttävän lumoavia hetkiä. Jäin kaipaamaan pientä näkökentän laajennusta, joten ehkä jo ensi julkaisulla soitinarsenaali voisi kasvaa, vaikkapa vain ihan pikkuisen?

www.desibeli.net

Mika Roth

Musicreviews.de (DE)
(In German)

Detour 33: Tamed By Fear (Review)

DETOUR 33 ist wieder ein finnischer Musik-Gruß der besonderen Güteklasse für alle, denen Gitarrenmusik – zwischen ruhiger Akustik, etwas Rock, deutlich mehr Americana und ein wenig Jazz sowie ganz viel skandinavisch-verträumte Atmosphäre – gefällt. So, als ritten wir auf ein paar Gitarren dem Sonnenuntergang entgegen.

Eigentlich aber ist „Detour 33“ eine Straße mit einer Kreuzung und an dieser Kreuzung begegnen sich drei Gitarristen. Damit beginnt die Musik-Geschichte von DETOUR 33, die sich 2013 zusammentaten, um Musik zu schaffen, die von Gitarren lebt und Leidenschaft atmet wie in einem Film Noir. Das ist den finnischen Jungs, die zuvor alle schon in bekannten finnischen Bands spielten, mit „Tamed By Fear“ auch rundum gelungen. Größtenteils in Midtempo- oder noch ruhigeren Bereichen bewegt sich ihre Musik – immer schön darauf achtend, dass sie vom Sound her ein 70er-Jahre-Retro-Gefühl entwickelt und mit klaren Kanaltrennungen für ausgezeichnete Stereo-Effekte sorgt. Dabei entsteht beim Hören oftmals das Gefühl, die Musiker würden sich unmittelbar in der Wohnstube des Hörers befinden und ihre Gitarren ausgepackt haben, um uns ein Wohnzimmer-Konzert zu präsentieren. Auch erscheinen so die rockigeren Moment in „Back Home“, dem aber auch eine gehörige Prise Melancholie innewohnt, oder „Sleeping With 44“ besonders druckvoll, die bedrohlichen vom Titeltrack „Tamed By Fear“ ganz besonders düster und beängstigend – und erinnern irgendwie an Morricones „Spiel mir das Lied vom Tod“ oder TITO & TARANTULA während „From Dusk Till Dawn“.

Trotzdem ist „Tamed By Fear“ keine gruselige Musik geworden, sondern ein wahrer Genuss für alle Gitarrenfreunde, wobei eine Laufzeit von noch nicht einmal 24 Minuten doch sehr dürftig ausfällt.

FAZIT: Beeindruckende Gitarrenmusik von DETOUR 33 aus Finnland, mal ganz auf die Klampfen beschränkt, dann wieder breit mit Rock-Instrumentarium dargeboten, welche zugleich Americana sowie das finnische Lebensgefühl in sich vereint und dabei in erster Linie den ruhigeren, atmosphärischeren Klängen hingibt.

http://www.musikreviews.de/reviews/2017/Detour-33/Tamed-By-Fear///

Thoralf Koß

(In English - Google translate)

Detour 33: Tamed By Fear (Review)

DETOUR 33 is again a Finnish music greeting of the special quality class for all those who like guitar music - between quiet acoustics, some rock, much more Americana and a little jazz as well as a lot of Scandinavian-dreamy atmosphere. So, as if we were riding a few guitars towards the sunset.

Actually, however, "Detour 33" is a street with a crossroads and at this junction are three guitarists. This is the beginning of the music history of DETOUR 33, which joined together to create music that lives from guitars and breathes passion like in a film noir. This is also true of the Finnish guys, who previously played in well-known Finnish bands, with "Tamed By Fear". For the most part, in mid-tempo or even quieter areas, their music moves - always taking great care to create a 70s retro feel with the sound and with clear channel separations for excellent stereo effects. In the process, the listeners often feel that the musicians are directly in the student's living room and have unpacked their guitars to present us a living room concert. Also, the more rocky moment in "Back Home," which also contains a good pinch of melancholy, or "Sleeping With 44", are particularly impressive, the menacing of the title track "Tamed By Fear" particularly gloomy and frightening "Play me the song of death" or TITO & TARANTULA during "From Dusk Till Dawn".

Nevertheless, "Tamed By Fear" has not become a creepy music, but a real pleasure for all guitar friends, with a running time of not even 24 minutes but very poor.

CONCLUSIONS: Impressive guitar music from DETOUR 33 from Finland, sometimes completely restricted to the strings, then again broadly presented with rock instruments, which at the same time combines Americana as well as the Finnish feeling of life, and in the first place the quieter, more atmospheric sounds.

Uljas - 24.2.2017
Maagiset kitarat Kuopiosta

Olin taannoin juuri päässyt julistamasta, että instrumentaalimusiikki on paskaa ja kyllä se laulaja tarvitaan, että populaarimusiikista saa mitään otetta. Sitten kuulin Metallican Orionin ja tajusin, että olin puhunut täyttä tuubaa. Olin jo melkein unohtanut tämän harvinaislaatuisen itsereflektion hetken ja palannut halveksumaan instrumentaalimusaa. Sitten kuulin Detour 33:n kappaleen Sleeping With .44.

Koko Detour 33:n levy Tamed by Fear on erinomainen, mutta ensimmäisenä ja kenties voimakkaimmin levyltä potki juuri tuo Sleeping With .44, joka saattelee maailmoihinsa hienovaraisen taitavasti ja kutoo vaikuttavan äänimaiseman, joka ei todellakaan kaipaa lyriikkaa tuekseen. Heti sen jälkeen The Barn vie aivan toisenlaisiin, mutta yhtä voimakkaasti mukaansatempaaviin tunnelmiin. Minut se vei Granadaan Calle Elvira -kadun hippien, huumediilereiden, koirien ja teehuoneiden keskelle, mutta kukin kuulee tavallaan. Ainakaan biisin nimi ei oikein viittaa Etelä-Espanjaan. Nimibiisi Tamed by Fearin alku tuo mieleen hämmentävällä tavalla Rammsteinin kappaleen Mutter, mutta lähtee sitten aivan muille urille ja sen rautalankainen melankolia paaluttaa musiikin hyvin itäsuomalaiseen turpeeseen.

Kitarat muuttuvat Markus Väisäsen, Juuso Kolhon ja Jarkka Rissasen käsissä maagisiksi työkaluiksi ja Janne Mathlinin rummut kannattelevat ilmavaa kokonaisuutta. Music noir -termillä kuvailtu musiikki on tunnelmiltaan välillä synkkää, usein melankolista, mutta silti taidokkuudessaan ja elokuvallisuudessaan hyvin inspiroivaa. Kuulijaa saatellaan kaurismäkeläisestä, lakonisesta räkälästä hikiseen Louisianaan Rustin Cohlen jalanjäljille.

Humu Recordsin katalogin jatkoksi Detour 33:n Tamed by Fear istuu luontevasti ja jatkaa putiikin julkaisujen kovaa tasoa. Ihan eurosymbolit silmissä tätä julkaisupäätöstä ei varmaan ole tehty, sillä en välttämättä povaile Tamed by Fearista huikeaa kaupallista menestystä. Minulle siitä muodostui kuitenkin levy, jonka tässä mainittuihin biiseihin tulen palaamaan vielä vuosienkin päästä samaan tapaan kuin siihen Orioniin. Näin kauniisti punotut tunnelmapalat jättävät muistiin vahvan leiman.

http://www.uljas.net/maagiset-kitarat-kuopiosta//

Pasi Huttunen

Rajatapauksia - 5.2.2017
Detour 33 - Tamed By Fear

Slideputki on maailmanhistorian hienoin keksintö. Kuuntelen vaikka suomenruotsalaisia juomalauluja, jos ne soitetaan slidekitaralla. Slideputken hienoutta korostaa, että sen voi tehdä melkein mistä tahansa. Sen ei tarvitse edes olla putki. Linkkuveitsi, pullo, pätkä sääriluuta, pistoolin piippu. Kaikki käy.

Detour 33 -nimisen orkesterin debyyttialbumilla Tamed by fear slidekitara soi mukavasti. Yhtye tekee nykyaikaista bluespohjaista musiikkia. Tyylillä. Ei pakonomaisesti uudistaen, vaan kunnioittavasti. Ry Cooder, Daniel Lanois. Esa Kuloniemen The legend of Bicycle Bronson. Tällaiset nimet pyörivät mielessäni levyä kuunnellessani. The legend of Bicycle Bronsonia voinee pitää Tamed by fearin veljeslevynä, vaikka Detour 33 ei niin utuisissa sisäavaruuden sfääreissä liidäkään kuin Kuloniemi.

Tamed by fear kuulostaa elokuvamusiikilta. Ainahan instrumentaalimusiikki luo kuulijan mieleen erilaisia näkyjä, mutta tämän levyn voisi tällaisenaan sijoittaa amerikkalaisen indieleffan soundtrackiksi. Menisi ihan täydestä.

Ainoa minulle ennestään tuttu soittaja levyllä on Jarkka Rissanen. Oletan bändin muidenkin pelimannien (Juuso Kolho, Markus Väisänen, Janne Mathlin, Olli Puolakka) olevan pitkän linjan pelimanneja. Sen verran hyvin heillä on tyyli ja sisältö hallussa. Tyylistä pitää mainita myös levyn komea kansikuva. Harmi, että itse kotelo on pelkkä pahviläpyskä, joka meillä suurten levykokoelmien miehillä helposti häviää jonnekin, josta sitä ei enää ikinä löydy.

Levyn aloitusbiisissä, Back home, on rujonkaunis popmelodia, josta tulee mieleen joku Steve Morsen aikainen Deep Purplen kappale. Never a word, ehkä? Hyvän mielen musiikkia, joka tapauksessa. Ballad of stabbed girl on kaunis myös, melankolisesti. Drifters waltz vertautuu The Bandin Last waltzin teemaan. Paitsi valssina, myös siksi, että Detour 33 ammentaa varmasti inspiraatiota The Bandista tai The Bandin vaikutteista.

Sleeping with .44:ssa on syvän etelän tunnelmaa, joka muuttuu rytmikkääksi jammailuiksi. Rolling Stonesin tapaan. Jammailun jälkeen bändi siirtyy pelottaviin tunnelmiin The barnin myötä. En tiedä mitä kappaleen säveltäjä on ajatellut, mutta tämä on kuin kauhuelokuvan soundtrackia. Joku mielipuoli siellä ladossa vaanii… Nimibiisi Tamed by fear henkii spagettiwesterntunnelmaa ja Royal sorrow päättää levyn cooderisti, taidemusiikin oloisesti. Kappaleessa on samaa fiilistä kuin Drifters waltzissa.

Tamed by fearin on julkaissut – tai tarkemmin sanottuna helmikuun loppupuolella julkaisee – Humu Records. Kyseisen firman levyjä ja toimintaa olen sen verran paljon kehunut, että kohta kukaan ei usko, että en saa tästä rahaa… En kuitenkaan saa. Tuskin sitä saa levy-yhtiökään: ei kai näitä levyjä kukaan osta, vaikka kaikkien pitäisi. Semmoisella mallilla on maailma. Humu Recordsin artisteja ovat ainakin Country Dark, Jonas and I, Cheese Finger Brown ja Black Peider. Helppo niitä on kehua. Detour 33 sopii hyvin samaan joukkoon.

https://rajatapauksia.wordpress.com/2017/02/05/detour-33-tamed-by-fear/

Mika Kähkönen

Your Dead Partner (AUT) - 17.1.2017 - 8/10
Detour 33 - Tamed By Fear

Welcome to another album review! Today we will check out the upcoming debut album “Tamed By Fear” by Detour 33, which is a band from Kuopio you most likely haven’t heard about just yet. But don’t worry, that’s why we’re here and we’re gonna bring you a little bit closer to the music of this band. So… What does “Tamed By Fear” sound like?

“Back Home” opens the record in a great way. It’s melancholic, but there’s something that makes this track incredibly energetic and unique at the same time. It indeed feels like coming home after a long time. And in case it’s not obvious after the first song… Don’t expect to hear any vocals on this record. The next piece got me smiling mainly because of its title. “Ballad Of A Stabbed Girl” might be the best song name of 2017 and it has a lot to offer. It’s Jazzy and I could even find some minor Post-Rock-ish elements. If there’s any reason you should check out “Tamed By Fear”, it’s the outstanding guitar-work.

It gets a little bit dramatic and dark with “Drifters Waltz” and at this point you just can’t be sure what to expect from Detour 33. There is a variety of sounds and the following track “Sleeping With .44” proves it with its almost-Rock N’ Roll vibe. “The Barn” will catch your attention too. This one is rather minimalistic, but that’s the thing that makes this one so effective. Just check it out yourself!

What else do Detour 33 offer on their debut record? The title track “Tamed By Fear” is something I like to call a highlight. There’s something weirdly fascinating about this piece, one of the most fascinating things being the drums that just spice it up! So if you want to know what Detour 33 is all about, just check out this track. It will answer all your questions.
The album comes to its final turns with “Royal Sorrow” and… Why the hell am I thinking of Sentenced now? Is “Royal Sorrow” something they would do? Probably. Who knows? Or maybe it’s just the mood of this track… And before you can make up your mind, it’s all over.
“Tamed By Fear” is a ride. An interesting one.

Detour 33 is probably the most unique band I came across in the last few months and their debut album is surprisingly great. Every track has its own way and style, which makes it complex, but enjoyable at the same time. It even has some rather unexpected twists too and since “Tamed By Fear” isn’t out yet, I wouldn’t like to give everything away. The only thing you need to know is, that it’s definitely a record to look out for if you truly care about music. 24th February is the date!

Personal favorites:

Back Home
The Barn
Tamed By Fear

Rating:
8/10 VERY GOOD. Nothing else to add here.

http://www.yourdeadpartner.com/post/155968791430/detour-33-tamed-by-fear

YDP Collective

JesterProg Blog (FRA)
Detour 33 pourrait être le nom d'une route, celle qui débute par la rencontre de 3 guitaristes finlandais. Ensemble, ils décident de mettre en musique les images, les couleurs et les murmures qui traversent leurs esprits. C'est ainsi qu'ils vont élaborer leur 1er album, 'Tamed by Fear' qui sortira le 24 février prochain: la bande originale d'un film noir, nostalgique, se déroulant pendant un de ces étés finlandais au parfum si particulier... Entièrement instrumental, on se laisse bercer et porter par ce rock mi-langoureux mi-vaporeux, aux vagues accents d'americana. Infos: https://www.facebook.com/Detour33/

Jean-Yves

Kulttuuriuutiset
Levyarviossa Detour 33 : Tamed by Fear

Ulkona on pakkasta -15 astetta ja kuuntelen Detour 33 –kokoonpanon levyä Tamed by Fear. Katson ikkunasta pihalla olevaa suurta koivua sekä sen takana avartuvaa sinistä taivasta. Täydellinen tunnelma. Levy ei sovi bile-iltoihin, koska levyssä maalataan musiikilla tunnelmia, mitkä vaativat kunnioitusta. Kitara puhuu juuri minulle, minua varten, mikä tekee levystä ainutlaatuisen. Minulle tarjoillaan jotain, mistä minulle tulee yhteys johonkin suurempaan. Levyn tunnelma etenee sekä vaihtelee tasaisesti ja varmasti kaikkine vivahteineen.

Biisit ovat kaikki instrumentaalibiisejä eikä laulua tarvitakaan korostamaan sanomaa. Kuulija voi heittäytyä musiikin matkaan ja katsoa lopulta mistä itsensä löytää. Hieman yllätyin kun kuuntelukerran jälkeen vasta katsoin minkä nimisiä biisejä levyllä oli. Ballad of Stabbed Girl, Sleeping with .44 ja Tamed by Fear eivät nimiltään osuneet biisien tunnelmiin. Nimien perusteella odottaisin jotain rajumpaa. Ehkä juuri siinä onkin levyn ainoa puute; Sleeping with .44 –biisiltä olisinkin toivonut, että hulluus olisi päässyt irti. Jäin odottamaan loppukliimaksia, missä ase otetaan esiin ja annetaan sen puhua…

Levyn mukana seurasin lohdullisen auringon nousua, ajatuksiani stimuloitiin jatkamaan matkaa pintaa syvemmälle, blueskitarat toivat oman terveisensä, kuulin aikuisen ja lapsen välisen keskustelun sekä näin usvan nousevan joen rannalta. Hieman harmittelin sitä, että levyn melankolisin biisi oli jätetty viimeiseksi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän toivon tarinoilta onnellista loppua.

Tamed by Fear on upea kokonaisuus, mikä kannattaa kuunnella alusta loppuun. Hienoa että tällaista musiikkia tehdään, sille on kysyntää.

https://kulttuuriuutinen.com/2017/02/07/levyarviossa-detour-33-tamed-by-fear/

Kulttuuriuutinen

Barikada (Bosnia-Herzegovina) - 30.1.2017
Detour 33 - Tamed By Fear

Clanovi grupe Detour 33 su – Juuso Kolho (gitara, akusticna gitara, bass gitara) ; Jarkka Rissanen (gitara, slide gitara, perkusije, zvoncici) ; Markus Väisänen (gitara) ; Janne Mathlin (bubnjevi).

Do albuma ove finske grupe došao sam zahvaljujuci agilnosti njihove izdavacke kuce – Humu Records – koja je našla (nekog) svog interesa promovirati ovo izdanje ljubitaljima muzika iz našeg regiona. Možda je to mala šansa za njih, poluciti neki veci dobitak, ali sam odavno tvrdio, a tvrdim i danas – tko propušta male šanse, propustit ce i (neku) veliku.

Album je instrumentalni i ima 7 autorskih kompozicija clanova grupe. Njihova muzika je smirene atmosfere, senzibilna i ekspresivna. Emocije koje nam prenose su smirujuce i opuštajuce. To je tako dobrodošlo u ovom uzavrelom vremenskom trenutku kojim smo okruženi.

Gitara svirana na razne nacine – akusticna, elektricna – vodeci je instrument, a – bass gitara i bubnjevi grade ritam ovim kompozicijama. Gitarski stil je bogat eho i vibrato efektima i pomalo “vuce” na surf. To je pozitivan faktor koji gradi relaksirajucu atmosferu ovih kompozicija.

Uz gore navedena cetiri muzicara, treba pomenuti još dvojicu – Aquila Ferreira (bass gitara) Olli Puolakka (bass gitara) – koji su sviranjem svojih instrumenata, u par pjesama, svakako dali doprinosa ukupno dobrom rezultatu. U promo materijal uz ovo izdanje piše da je na njihovu muziku uticaja imalo muzicko nasljede Finske. Malo o tome znam i ne preostaje mi ništa drugo nego im vjerovati na rijec.

Nadam se da ce ova muzika imati lijepog odjeka u programima radijskih emisija – nekako mi zvuci da je pravljena upravo za to svrhu. U svakom slucaju, ovo je muzika vrijedna slušanja.

Dragutin Matoševic

Detour 33 - Back Home - Single

Listen With Monger (UK)
DETOUR 33 – SINGLE REVIEW
Detour 33 - Back Home (Humu Records)

We wouldn’t think twice about an act with three vocalists these days – Destiny’s Child, for example – so it makes perfect sense, in terms of musical evolution, that we have a band fronted by three guitarists. Finnish quartet Detour 33 are all about the 6 strings and new single ‘Back Home’ shows off the unique but beautifully complimentary skills of Markus Vaisanen, Juuso Kolho and Jarkka Rissanen all driven along by the drumming of lone sticksman Janne Mathlin (imagine being the only drummer in a band full of guitarists, shudder). Starting off like a gentle meander along a tree lined river bank the guitars soon shift in to a darker baritone mood whilst still allowing Mathlin space to express himself. This entirely instrumental affair is somewhere between good friends having a jam, some jazz duelling and the former bandmates of a recently deceased singer performing at his or her funeral. Sombre and maudlin at times, for sure, but certainly beautiful and lusciously layered up to the heavens.

http://listenwithmonger.blogspot.fi/2017/01/detour-33-single-review.html

Roland Monger