KUKA: Mika Sollas
YHTYEET: Chop Suey, The Festermen, The Country Dark

Pääsin armeijasta kesällä 1992, jolloin päätimme ystäväni Heikkisen Ossin kanssa perustaa Rock´n´Roll orkesterin. Esikuvina meillä oli pitkälti angloamerikkalainen musaperinne. 50-luvun rokkarit kuten Eddie Cochrane ja Bo Diddley, 60-luvun garage bändit, The Sonics, The Standells ja kumpp. sekä jotkut tietyt 70-/80-luvun pumput esim. DMZ ja Pussy Galore, tietyt noise punk artistit ja suomalaisista mm. KTMK. Aivan erikseen täytyy toki mainita The Cramps, jota ilman Chop Sueyta ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Iso merkitys oli myös Crypt levymerkin kokoelmalevyillä kuten Back from The Grave ja Sin Alley plus vastaavat plätyt, joita kuuntelimme illan istujaisissa erittäin paljon. Suurena inspiraationa oli tietysti myös pikkukylän ahdasmieliseksi kokemamme ilmapiiri ja silloinen lama-ajan maanviljelijöiden itsemurha- ja väkivalta buumi.

Me tarvitsimme kitaristia ja Ossi ehdotti hommaan Make Lukkarista, joka oli meitä nuorempi, silloin vasta noin 15- tai 16- vuotias. Make suostui lähtemään mukaan ja treenaamaan aloimme Varpaisjärven Juhlatalon kellarissa muistaakseni loppusyksyllä 1992. Treenausta todellakin tarvittiin koska soittotaitomme oli heikohkoa, mutta emme antaneet sen suinkaan haitata menoa. Päinvastoin. Meitä yhdisti paitsi fanatismi vanhaan rajuun rokettirolliin myös halu ärsyttää.

Tuohon aikaan (ennen internettiä) Trash Rock'n'Roll musa ja vastaava ei todellakaan ollut mitenkään yleisesti tunnettua. Bändin nimi otettiin The Instrumentals orkesterin "Chop Suey Rock" nimisestä kappaleesta. Ensimmäinen keikka oli yhdet yläasteen koulupippalot Juhlatalon tanssisalissa. Esiinnyimme silloin triona: minä laulussa ja rytmikitarassa, Make lead-kitarassa ja Ossi rummuissa. Kyseiset bileet järjestänyt opettaja oli esiintymisemme jälkeen varsin järkyttyneessä tilassa ja vannoi, ettei koskaan enää ota meitä, eikä sen puoleen ketään muutakaan rokkibändiä soittamaan. Eka Kuopion keikkamme puolestaan vedettiin KaPu (Kuopion Alakulttuurin Puolesta) yhdistyksen järkkäämänä Jazz klubilla alkukeväästä 1993 ja sen jälkeen alettiin saamaan lisää esiintymismahdollisuuksia. Janne Heikkinen tuli rumpuihin syksyllä 1993 ja Ossi siirtyi soittamaan bassoa.

Vuosi 1994 oli Chop Sueylle varsin ikimuistoinen ja tapahtumarikas. Silloin bändi siirtyi nopeaa tahtia varsinaiseen ”tehovaiheeseensa” ja alkoi tehdä runsaammin keikkoja ympäri Suomea sekä julkaista studiossa tehtyjä kappaleita, joita soitettiin silloisessa Radio Mafiassa ja varsinkin Miettisen Räkärodeo ohjelmassa. Mutta nämä tarkemmat ja perinpohjaiset tarinat/seikkailut Chop Sueyn (kuin myös sen seuraajan The Festermen orkesterin) vaiheista voi lukea Mutiny-lehden numerosta #17.


Palataanpa nyt tähän maan mainioon Humu Recordsin kasettijulkaisuun, joka nurinkurisesti on myös Chop Suey orkesterin eka varsinainen ja ennen kaikkea virallinen pitkäsoitto: Kaikki nämä kappaleet on siis nauhoitettu jo neljännes vuosisata sitten, vuoden 1994 aikana. Ja nimenomaan taltioitu Juhlatalon alakerrassa. Äänenlaatu on vahvasti lo-fi, joten varsinkin korvanappi kuuntelijoiden kannattaa olla hieman varuillaan. Kasettikopiot näistä biiseistä levisivät aikoinaan kädestä käteen ja näiden nauhojen ansioista orkesterimme sai mm. ensimmäisen keikkansa Helsingissä nimenomaan vuonna 1994. On sinänsä ollut tuuria, että nämä nauhat ovat säilyneet. Iso osa biiseistä on nimittäin kadonnut/tuhoutunut vuosien saatossa. Voin kuvitella, että Dassumin Pena joutui kulkemaan läpi hornan lieskojen, että sai pelastettua nämä räkäiset, kaljatahraiset reliikit. Iso kiitos siitä hänelle. Ok. Eiköhän tässä ole jo löpisty tarpeeksi. Hommaa itsellesi ”Partyhouse Tapes” ja ota aikamatka muinaiselle Varppijärvelle. Aikaan, jolloin pienen kylän luusereista tuli friikkejä ja friikeistä…Watch out!!